Vireää elämää
Parkinmäellä.

Mitä vastuullisuus tarkoittaa Parkinmäen palvelutalossa?

Barkbacken | 12.05.2021

Kaksi vuotta sitten havahduimme Parkinmäessä siihen, että mahdolliset asiakkaamme eivät tuntuneet tietävän meidän olevan puhtaasti kotimainen - vieläpä turkulainen - hoivakoti ja palvelutalo. Monikansallisten hoivaketjujen ollessa tuolloin kovasti julkisuudessa tämä seikka oli kuitenkin alkanut kiinnostaa sekä asukkaaksi mieliviä senioreita että heidän omaisiaan.

Niinpä otimme yhteyttä Suomalaisen Työn Liittoon ja selvitimme, miten saisimme tämän tosiseikan todentavan Avainlippu-tunnuksen käyttöömme.

Samalla aloimme pohtia, olisiko palvelutoiminnassamme ehkä muutakin kertomisen arvoista: jospa kaikki meille itsestään selvä ei ollut tuttua talon ulkopuolella? Päätimme kysyä tätäkin mainitulta vastuullisen yritystoiminnan asiantuntijataholta. Yllättäen löytyikin monta seikkaa, jotka heidän mielestään olivat kertomisen väärtti:

Ei kuulemma ollutkaan tavanomaista, että palvelutalo-osakeyhtiö toimii voittoa tavoittelemattomalla periaatteella: asukkaiden ja henkilökunnan hyvinvointi tulee aina ennen taloudellista hyötyä. Parkinmäessä mahdollisesta ylijäämästä osa maksetaan henkilöstölle, loppu jätetään yritykseen toiminnan kehittämiseen - se ei siis mene osinkoina omistajille.

Haluamme olla rehellisiä ja avoimia niin ulospäin kuin myös yrityksen sisällä: hyvä keskusteluyhteys kaikkien meillä työskentelevien ammattilaisten kesken on tärkeää ja kehitämme esimiesten osaamista jatkuvasti.

Pyrimme viestimään avoimesti myös asukkaiden ja omaisten kanssa toiminnasta ja sen muutoksista. Lähes kaikki asukkaamme ovat myös antaneet luvan kertoa arjestaan kuvien kera Parkinmäen Facebook-sivuilla. Siitä onkin tullut asukkaiden läheisille tärkeä tapa seurata talojemme elämää.

Hoitajien lisäksi myös kokit, laitoshuoltajat ja myös ihan perinteinen talkkari ovat Parkinmäen palkkalistoilla. Asukkaamme ovat tyytyväisiä siihen, että kaikki meillä työskentelevät ovat ”oman talon väkeä”, eivät ulkoistettujen firmojen jatkuvasti vaihtuvia kasvoja.

Kautta vuosien olemme työllistäneet myös vajaakuntoisia tai muuten vaikeasti työllistyviä työntekijöitä. Meille on ollut tärkeää kantaa vastuuta myös yhteiskunnallisesti syrjäytymisvaarassa olevia kohtaan.

Keittiömme käyttää ruoanvalmistuksessa mahdollisimman paljon lähellä tuotettuja raaka-aineita. Tavoitteemme on muutenkin valita suomalaisia (ja mieluiten vielä varsinaissuomalaisia) alihankkijoita eri toimintoihin.

Kaiken tämän läpikäyminen johti siihen mukavaan tulokseen, että Suomalaisen Työn Liitto sitten myönsikin meille Avainlipun lisäksi oikeuden käyttää tunnusta Yhteiskunnallinen Yritys. Olemme molemmista tunnuksista ylpeitä!

 

Entä mitäpä jatkossa: onko maailma nyt meidän osalta valmis?

Vastuullisuusasiassa voi aina parantaa, niin myös me parkinmäkeläiset. Seuraavaksi alamme pohtia vastuullisuuden ekologista näkökulmaa yhä enemmän ja yhdessä talon hallituksen kanssa asetamme parhaillaan sille vuosittain seurattavia mittareita.

 

Jukka-Pekka

Jaa facebookissa

Eipäs unohdeta ikäihmisiä kotitalousvähennyksen käyttäjinä!

Barkbacken | 05.02.2021

Tuore tutkimus viittasi siihen, ettei kotitalousvähennyksestä olisikaan hyötyä. Harmaan talouden torjunta tai uusien työpaikkojen luominen ei kuulemma onnistu tämän vähennyksen avulla.

Omat arkihavaintoni ovat vahvasti ristiriidassa molempien väitteiden kanssa. Vielä 15 vuotta sitten piti kodin korjauksissa aina aluksi keskustella remppareiskojen kanssa siitä, pitääkö työ välttämättä tehdä kuitilla: ”Eikös pimeänä tai vähintään harmaana sittenkin kävisi?” Tällainen keskustelu tuntuu nyt tyystin loppuneen.

Myös kotisiivouksen ostaminen taas on tavallisissa kahden työssä käyjän perheissä yleistynyt huimasti. Kenenkään en ole pitkään aikaan kuullut ostavan sitä ilman ihan virallisia laskuja.

^{Parkinmäen Palvelutalon historiaa: Ensimmäinen pyykinpesu Turun Ukkokodissa vuonna 1908.}

Vaikka tuon tutkimuksen johtopäätöksiin uskoisikin, on siitä raportoitaessa tyystin sivuutettu yksi tärkeä kotitalousvähennyksen käyttäjäryhmä – vanhukset.  Vähennys on monelle eläkeläiselle merkittävä taloudellinen tuki.

Palvelutaloissa asuu suuri joukko ihan tavanomaista eläkettä nauttivia ikäihmisiä. Jo siivouksen kulut ovat vuodessa merkittävät. Yhdistettynä hyvin maltilliseen muiden koti- ja hoivapalveluiden käyttöön tullaan vuodessa tuhansien eurojen kustannukseen – ennen tuota tärkeää vähennystä. Lähes 200 euron kuukausittainen nettohyöty on senioreille tärkeä ”saavutettu etu”.

Kotona asuvilla vanhuksilla tilanne on saman kaltainen. Kunnat toki tarjoavat palveluseteleitä, mutta ne eivät suinkaan aina tule edullisemmaksi kuin palvelun itse ostaminen – kunhan tämä vähennys on käytettävissä.

Entä sitten vähävaraisimmat vanhukset? Nykyinen laki on siinä mielessä onnistunut, että myös lapset (tai lapsenlapset) voivat edullisesti tukea iäkkäiden vanhempien kotona selviytymistä vähennyksen turvin: kotipalvelun maksaja saa nimittäin hyödyntää edun omassa verotuksessaan.

Jukka-Pekka

Jaa facebookissa

Yksilöllistä vanhusten viikkoa!

Barkbacken | 10.10.2019

 

Taas vietetään Vanhusten viikkoa. Sitä on vietetty jo 65 vuoden ajan. Itse juhlaviikkokin alkaa siis kohta jo olla vanhusiässä.

Saapa muuten nähdä kuinka pitkään sanoja ”Vanhusten päivä” ja ”Vanhusten viikko” vielä saa käyttää nykyisessä poliittisesti korrektissa ajassa. Nuo käsitteet pitää varmaan korvata Senioreiden suloisella sunnuntailla ja Ikäihmisten irrottelukuukaudella…

Vanhus on mielenkiintoinen sana, eikä kyllä minustakaan täysin onnistunut. Sanasta tulee jotenkin se olo, että puheena olevan - kiistämättä toki kauan eläneen - ihmisen tärkein ominaisuus olisi hänen ikänsä.

Huomiotta jää silloin, että moni ikäihminen kokee enimmäkseen olevansa jotakin ihan muuta kuin pelkästään vanha. Moni on mielestään ennen kaikkea esimerkiksi ”Karjalan tyttöjä”, ”entinen opettaja”, ”mummi” ja ”kova työihminen”. Joku toinen saattaa olla vaikkapa ”insinööri”, ”kohtalainen sakinpelaaja”, ”ihan hyvä aviomies Pirkolle” ja ”edelleen aika komea ja hyväryhtinen”.

Juuri tämä jokaisen vanhuksen/ikäihmisen/seniorin yksilöllisyys on se piirre, jonka viime aikojen vilkas keskustelu on aika lailla sivuuttanut. Kovasti on ajettu läpi korkeampaa henkilömitoitusta – melkein kuin sitä kuuluisaa käärmettä pyssyyn…

(Älä ymmärrä väärin: hoiva-alan vastuullisille toimijoille ei mikään olisi mieluisampaa kuin se, että meillä olisi mahdollisuus palkata vielä entistä enemmän hyviä hoitajia tekemään työtä asukkaittemme kanssa!)

Minua vain huolettaa se, että yksi kaavamainen hoitajamitoitus muodostuisi käytännössä normiksi sekä muistisairautensa hankalimmassa vaiheessa kipuileville vanhuksille että myös kaikkein kevyimmän ympärivuorokautisen valvonnan tarpeessa oleville senioreille.

Yksilöllisyyttä tarvittaisiin lisää myös siihen, millaista asumista suomalainen yhteiskunta ikäihmisillä suosii. Kotona asumisen ja tehostetun (=henkilökuntaa paikalla 24/7) palveluasumisen välissä oli vuosia sitten paljonkin ns. tavallista palveluasumista, jota kunnat myös tukivat. Siitä luovuttiin välillä lähes kokonaan, ja ainoa mahdollisuus saada senioriasuntoon palveluita on ollut kustantaa ne kokonaan itse.

Nyt tuo palveluasuminen on onneksi taas keksitty uudestaan ja siitä on alettu puhua ”välimuotoisena asumisena”. Hienon termin alle kuuluu toki muitakin hyviä asumisen muotoja, ryhmäasumista ja muuta yhteisöasumista.

Tärkeintä on kuitenkin löytää asumisen tapoja, joissa omasta kodistaan seniori-, ryhmä- tai palvelutaloon muuttava ikäihminen saa elää valitsemassaan uudessa kodissa turvallisesti koko loppuelämänsä. Tämä vaatii luovia ratkaisuja sekä rakentajilta että palvelujen suunnittelijoilta. Juuri tällaisen ”palvelukorttelin” suuntaan aiomme myös täällä Parkinmäessä yhä enemmän kehittää omaa toimintaamme.

Jukka-Pekka

Jaa facebookissa

Pohdintoja Parkinmäeltä

Barkbacken | 18.10.2018

 

Ikäihmisen asia on meidän kaikkien asia

Viime vuosina on puhuttu paljon vanhusten palveluista ja ikäihmisten hoidon laadusta. Se on luonnollista. Meitä aivan jokaista koskee ikääntyminen: vanhenemme joka tunti, joka viikko, joka vuosi. 

Näin senioripalveluiden tuottajana itseäni häiritsee se, että henkilöstön mitoitus ja muut numerot on julkisuudessa nostettu laadun parhaaksi – ellei suorastaan ainoaksi - mittariksi. 

Työurani aikana olen vieraillut muutamissa palvelutaloissa ja vanhainkodeissa, joissa henkilöstön mitoitus on ollut varmasti lain ja suositusten mukainen, mutta siitä huolimatta jokin ei ole oikein täsmännyt. Asukkaat eivät ole kokeneet tulevansa kohdatuiksi arvostuksella ja omana itsenään, enemmänkin ”mummona huoneesta 45”. 

Olenpa kerran nähnyt senkin ihmeen, että selvästi turhan niukasti resursoitu henkilökunta on mahtavalla osaamisella ja asenteella kiireen keskellä saanut vanhukset voimaan hyvin ja viihtymään mainiosti. Omaisetkin kilvan kehuivat hoivakodissa hoidon ja palvelun laatua. Luulenpa vain henkilökunnan uupumisen olleen tuossa hoivakodissa tosi lähellä… 

Ikäihmisten hoidossa on maassamme tunnetusti vielä kehitettävää. Pohjaksi tarvitaan jatkossakin hyvät, säädöksiin ankkuroidut mitoitukset ja selkeät osaamisen vaatimukset. Tämä muodostaa perustan sille, että henkilöstön laadukas työ olisi mahdollista Suomen jokaisessa vanhusten palveluyksikössä. 

Tämän perustan lisäksi tarvitaan kuitenkin myös jotakin muuta. Meidän työikäisten olisi tärkeää oppia näkemään jokainen seniori ja ikäihminen yksilönä, jolla on omat tarpeet ja toiveet. Tämä on totta niin kotona asuvien kuin palvelutaloihin ja hoivakoteihin muuttaneiden senioreiden kohdalla. 

On tutkittu juttu, että ikääntyessään useimmat suomalaiset haaveilevat mahdollisuudesta kokea ja harrastaa samoja asioita, joita tekivät 40 -vuotiaina. Me nuoremmat olemme avainasemassa mahdollistamaan merkityksellisen ”kolmannen elämän” lähellä oleville ikäihmisille. Vielä neljännen elämän vaiheessa hoivaosastollakin voidaan tuoda vanhuksen elämään monenlaista sisältöä ja mielekkyyttä. 

Jospa aloitetaan luomaan mielekkyyttä lähellämme olevien ikäihmisten elämään jo tällä viikolla - vaikkapa vaihtamalla muutama ystävällinen sana autoista sen naapurin äksynpuoleisen vanhan sedän kanssa tai viemällä anoppi lempisolistin konserttiin. Haaveeni on, että mahdollisimman moni suomalainen seniori voisi kokea elämänsä tuntemattoman maitopurkkiaforistin tavoin: ”Parasta ennen – oikein maukasta vieläkin”! 

Kaunista ja mielekästä syksyä toivottaen, 

Jukka-Pekka 

 

_{Toimitusjohtaja Jukka-Pekka Kuokkanen}   

Jaa facebookissa

Syksyn satoa

Barkbacken | 11.09.2017

 

Syksyn satoa, sieniä sekä muita herkkuja

Jokainen syksy on erilainen, joka vuosi metsä kellastuu ja punertuu omalla tavallaan. Myös sienet ja marjat kasvavat joka syksy eri tavalla. Toki sienien ja marjojen satokausissa on myös alueellisia eroja. Omat ”varmat” sienipaikkani eivät yleensä petä, mutta tämä vuosi on erilainen. Sama pätee mustikoihin; meidän omalla pihalla on sen verran marjaa, että aina on mustikkapiiraan saanut kasaan. Tänä vuonna on toisin.

Mustikka on juuri se marja, jota mieluiten kerään. Vaikka mustikan pakastaa, se päihittää mennen tullen pensasmustikan – sekä maussa että ravintoaineissa. Satokausikalenterin luoja Samuli Karjula sanoi taannoin luennollaan, ettei kasvatettu pensasmustikka saisi käyttää nimessään sanaa mustikka. Äitini on innokas viljelijä ja kasvattaa mökillä vadelman lisäksi mustaherukkaa, joka on aivan liian aliarvostettu marja; mustaherukka on aina satoisa ja herkullinen. Milloin alamme arvostaa tätä hyvää kotimaista ravintopommia?

Sienet elävät pääosin maan alla tai lahon puun sisällä. Se, mitä me kutsumme sieniksi, on vain sienten tapa saada itiönsä ilmoille leviämään; kerättävät sienet ovat sienten itiöemiä. Sienten määrä riippuu siitä, mitä tapahtuu maanpinnan tai puunkuoren alla. Muistan elävästi, kun olin Italiassa etsimässä tryffeleitä. Tryffelikoira nuuhki ja kaapi maata, ja sieltä se löytyi 20 sentin syvyydestä ­– 5 senttiä halkaisijaltaan oleva kuula. Muistan, miten koko maa tuoksui – upea kokemus! Tämä Alban valkoinen kulta maksaa 4000 €/kg, mutta on sen arvoista.

Syksyn sadonkorjuuaika on kokin taivas. Satoa kelpaa odotella, sillä silloin on tarjolla todellista lähiruokaa; juurekset ovat tuoreita, marjoja riittää, karja on laiduntanut ulkona ja kalaa saa taas. Syksyn sato kannattaa toki myös säilöä talteen ja siihen löytyy Euraconilta monenlaisia ratkaisuja. Sato siis talteen, nautitaan siitä koko pitkä pimeä talvi!

Metsään ja puutarhaan, mars mars!

 

Euracon-kokkinne,

Aki     

Jaa facebookissa

Reseptivinkit

Barkbacken | 08.08.2017

Jaa facebookissa

Kesäinen vierailu

Barkbacken | 26.06.2017

Deliverden huippusalaatit saapuvat Barkbackeniin

Toukokuun aurinkoisena keskiviikkona osa Barkbackenin keittiöhenkilökunnasta otti Tarjan johdolla kyytiin muutaman asukkaan ja suunnistimme yhdessä kohti Turun Maariassa sijaitsevaa Deliverden puutarhaa. Retken tarkoitus oli tutustua yhteen Suomen arvostetuimpien salaattien ja yrttien tuottajaan. Deliverden tuotteet ovat tuttuja Etelä-Suomen huippuravintoloissa mm. Suomen ykkösravintola, Michelin-tähdelläkin palkittu, ravintola Olo käyttää ahkerasti kyseisiä tuotteita. Kesä 2017 on tuonut tullessaan Deliverden tuotteet myös Barkbackenin keittiöön ja sen asiakkaiden iloksi.

Päivän aikana nautimme ensin tervetulokahvit ihastuttavassa puutarhassa, jossa yrittäjä Liisa Lindroth kertoi salaattien ja yrttien kasvatuksesta. Monille tuli yllätyksenä, miten lähellä Turkua voidaan tuottaa näin laadukkaita ja tunnettuja tuotteita, jotka saadaan meidän keittiöön 15 minuutin ajomatkan päästä. Liisa kertoi myös, mitä kaikkea salaateista ja yrteistä voidaan tehdä. Tavoitteena on, että jatkossakin meidän keittiössä valmistetaan terveellisiä vihersmoothieita ja yrttiöljyjä.

 

Vierailun lopuksi Liisa antoi meille isot kassit maisteltavaa sekä yrttiruukkuja ruokasalin somisteeksi. Kyllä kelpaa nauttia terveellisiä herkkuja värikkäässä ruokasalissa! Mikä parasta, saimme yrtit myös omaan yrttitarhaamme, josta riittää vihreää iloa ja makua talon väelle koko kesän ajan.

 Kaunis kiitos Deliverdelle ja Liisalle ikimuistoisesta päivästä. Puutarhassa vietetyt hetket tarjosivat hienoa vaihtelua asukkaillemme sekä hyviä oppimishetkiä keittiöhenkilökunnallemme. Olemme ylpeitä uusista salaateistamme, joita kelpaa tarjoilla ja nauttia.

 Nyt kaikille erinomaista Juhannusta ja aurinkoista kesää!

 Terveisin

 Aki Wahlman

Jaa facebookissa

Toukokuun aikaan

Barkbacken | 09.05.2017

Äitienpäivämuistojani

Äitienpäivä on ehkä vuoden hienoin päivä. Kesä on alkamassa ja samalla olemme vuoden parhaan raaka-ainesesongin kynnyksellä. Omat tapani äitienpäivänä ovat hyvin perinteiset, onneksi niin. Aamulla onnittelen tietysti omaa vaimoani äitiydestä, minkä jälkeen lähdemme onnittelemaan anoppia, joka on ollut minulle toinen äiti jo yli 30 vuoden ajan. Tämän jälkeen kohti Uuttakaupunkia oman äidin luo.

Ehkä juuri perinteiden takia Äitienpäivä on niin hieno päivä. Ei ole tarvetta hirveästi säätää ja luoda jotain uutta ja ihmeellistä. On hienoa nähdä omien lasten tapaavan serkkujaan samalla mökkipihalla vuosien ja vuosien jälkeen. Leikit ja jutut ovat muuttuneet, mutta yhteinen fiilis pysyy aina. Aina on myös niitä negatiivisia asioita, jotka tulee mieleen äitienpäivän kohdalla. Oma isoäitini ei enää ole kysymässä minulta TV-töistäni, kokkailuistani ja yrittäjyydestäni, hän ei myöskään istu keinutuolissa havainnoimassa ison porukan äänekästä touhuamista, mutta hän on läsnä, tavalla tai toisella.

Äitienpäivänä ei lahjasta kannata tehdä numeroa, annettu aika on aina paras lahja. Se paras lahja äidille on kuitenkin lasten omat askareet äideille ja isoäideille, niissä on jotain aivan erityistä. Jokaisella äidillä on varmasti melkoinen kokoelma tarhassa, koulussa tai kerhoissa tehtyjä lahjoja. Lapsena tein mummin kanssa linnunpöntön, jonka annoin äidille lahjaksi. Siellä se on edelleen puussa, ei kuitenkaan enää asuttavassa kunnossa, mutta muistoissa kylläkin.

Äitienpäivästä ei ole pitkä matka ruokakesään. Pettämätön yhdistelmä, ainakin itselleni, on koko perheen voimin yhdessä tehtävä huolellinen aterian valmistelu ja sen jälkeen grillauksen parissa terassilla yhdessä vietetty aika. Kesä on mainiota aikaa syödä ylenpalttisesti ravintorikkaita kasviksia niiden ollessa parhaimmillaan. Parhaan parsakauden ja varhaiskaalien mentyä seuraa kohta perässä erilaiset salaatit, raparperi sekä kukka- ja parsakaalit. Kasvisvalikoima on erittäin runsas koko kesän, siksi halusinkin aloittaa kesän maukkaasti uudella perunalla. Muistakaa, että Siikli on pottujen kunkku!

Aki

Jaa facebookissa

Akin blogi

Aki Wahlman | 11.01.2017

Olen turkulainen 52-vuotias kokki, keittiömestari ja yrittäjä, joka on rakastanut ruokaa ja erityisesti yhdessä syömistä yli 35 vuotta. Omat lapseni, Frans 22 ja Rosa-Maria 19, ovat muuttaneet jo omiin koteihinsa, joten meillä vaimoni Ninan kanssa on täysin uusi elämänvaihe edessä, aivan kuten monilla teillä siellä palvelutalossa. Jaetaan siis yhdessä kokemuksiamme ruoasta ja elämästä. :)

Minulla on ollut suuri onni työskennellä koko urani huippukokkien kanssa, joiden merkitystä omassa tekemisessäni ei koskaan voi väheksyä. Näitä loistavia kokemuksia ja oppeja haluaisin päästä hyödyntämään ja jakamaan myös Teille, mahtaville Barkbackenin asukkaille.

Tulen tekemään Barkbackenin sivustolla yhteensä 12 blogikirjoitusta vuoden 2017 aikana, jokaiselle kuukaudelle oman teeman mukaisesti,  ajatuksia ruoasta ja sen nauttimisesta. Kirjoitusten sisältö painottuu tarkastelemaan niin ruoan raaka-aineita ja valmistustapaa kuin ruoan merkitystä meidän kaikkien jokapäiväisessä elämässä ja sen tunnetiloissa.

Olen tutustunut palvelutalon keittiöhenkilökunnan ja johdon suhtautumiseen ruokaan syksyn 2016 aikana. Ilokseni ja aidosti todettakoon, että sama intohimo kuin itselläni ruokaa kohtaan vallitsee myös Barkbackenissa! Vain hyvin harvassa paikassa, jos missään, ruokailijat pääsevät nauttimaan tuoreen itse leivotun leivän tuoksusta ja poikkeuksetta aina laadukkaista raaka-aineista; suomalaisesta lihasta, paikallisen kauppahallin kalaliikkeen kalasta ja lähialueen tuottajien kasviksista. Tähän kattaukseen kun lisätään kesäaikaan Barkbackenin omalla pihalla kasvatettuja yrttejä tai rymättyläläisiä varhaisperunoita, niin voidaan rinta rottingilla sanoa, että ”Meillä on jotain parempaa!”

Ruoka on kuitenkin ”vain” ruokaa ja tärkein asia on tunnelma sen nauttimisessa. Ensimmäisellä kerralla kuin vierailin teidän luona, sain loistavaa ravintolatasoista kaalikeittoa ja tuoretta leipää. Ympärillä oli seurueita, jotka rupattelivat iloisesti keskenään ja vieressäni vanhempi rouva jutteli itse keittiön kokin kanssa. Iloisia ja kohteliaita ihmisiä, jotka nauttivat hyvästä seurasta ja ruoasta. Barkbackenissa on mahtava tunnelma, tästä on hyvä jatkaa yhteistyötä.

Loistavaa alkavaa vuotta 2017 kaikille, tehdään tästä hieno vuosi! :)

Aki Wahlman,
yksi Barkbackenin kokeista

Jaa facebookissa